Ravintolapäivän Café Erika

Pitkään asiaa pohdin ja harkitsin, mietin ja puntaroin. Pienellä rohkaisulla sitten päätin kokeilla kahvilan pitoa elokuun ravintolapäivänä. Päätöksen jälkeen alkoi armoton mietintä mitä valmistaa tarjolle. Menu oli seuraava:

• Punaherukkahyytelökakkua
• Omena-kanelihyytelökakkua
• Mustikkamuffinsseja
• Minisuklaamuffinsseja valkosuklaa-kerma kuorrutuksella
• Rieskarullia tonnikala- ja kinkkutäytteellä
• Kasvispiirakkaa

Ravintolapäivän ilmoitukseen olin laittanut, että tarjottavaa riittää 100 hengelle. Vaikea arvioida kuinka moni tulee paikalle ja kuinka paljon tarjottavaa pitää varata. Tällä kertaa tarjottavat eivät ainakaan loppuneet kesken...

Kotikeittiössä suurempien määrien valmistaminen kerralla on hieman haasteellista. Tässä valmisteilla herukkahyytelökakun täyte. Millään ei meinannut löytä tarpeeksi suuria kippoja, jossa voisi valmistaa täytteen viiteen kakkuun yhtäaikaa... Pienempi kipoista on vetoisuudeltaan siis viisi litraa.

Hyytelökakkuja tein molempia viisi kappaletta, mustikkamuffinsseja tuli 70 kappaletta, minisuklaamuffinsseja oli 100 kappaletta, rieskarullia oli n. 120 kappaletta sekä kasvispiirakkaa kaksi pellillistä. Ja jotta hommaa ei olisi liian vähää, piti mustikkamuffinsseja varten vielä tehdä koristeeksi kupit etukäteen valmiiksi. Onneksi tässä  taittelu-urakassa omat vanhempani sekä mieheni avustivat kiltisti.

 

 

Osa hyydykekakuista kylmiössä

 

 

Mustikkamuffienssien koristeet

Ravintolapäivää edeltävä päivä oli todella upea, aurinkoinen kesäpäivä. Kannoimme puutarhahuonekaluja pihalle omenapuiden katveeseen odottamaan seuraavaa päivää. Itse ravintoapäivä olikin sitten kaikkea muuta kuin upea. Vettä alkoi sataa heti aamusta. Tosin vielä yhdeltätoista sadetutka lupaili pilvistä, mutta poutaista iltapäivää. Toisin kävi. Koko päivän satoi enemmän ja vähemmän vettä. Café Erika joutui muuttamaan autokatokseen. Onnekseni vanhemmillani on kolmen auton katos, joten myös kahvilan asiakkaat saivat istahtaa sateensuojaan pöydän ääreen katoksen alle. Kävijöitä riitti kahvilassa säästä huolimatta yllättävän mukavasti! Sen verran kiirusta kahvilan emännällä oli, että kuvia itse kahvilasta ei ole kuin yksi tarjoilupöydästä, valitan.

Päivä oli rankka, mutta upea kokemus! Ihan heti ei ole hinkua leipoa uudelleen, mutta en sano etten voisi joskus toistekin kokeilla ravintolan pitoa ravintolapäivänä. Päivän onnistumisesta täytyy myös antaa iso kiitos omalle äidilleni, ilman hänen apuaan en olisi selvinnyt urakasta. Kiitos äiti!

Prinsessan synttärit

Meillä vietettiin kesäkuussa prinsessan synttäreitä. Kakun päällä koristeena ollut tiara tuotti kyllä äidille kovasti päänvaivaa... Tuo kasassa pysynyt yksilö lienee neljännen vai viidennen tekokerran tuotoksia ja sekin oli niistä tehdyistä kaikista huonoin. Mutta kun olin päättänyt, että prinsessan kakussa on tänä vuonna tiara, niin siitä ei voinut livetä. Ja sellainen siihen saatiin, ei ehkä paras mahdollinen, mutta ihan kelvollinen kuitenkin! Kakku on kuorrutettu sokerimassan ja marsipaanin sekoituksella ja kaulittu sellaisen kaulinta-alustan päällä. Pinnassa on suihkaus vielä helmiäistä. Pohjana kakussa on Ulla Svenskin unelmakakut kirjasta täytekakkupohja. Täytteenä oli mansikkamoussea molemmissa väleissä. Kakku oli mielestäni kivan makuinen, ei liian makea. Tämä siis ilman kuorrutetta.

Muutoinkaan nämä prinsessan synttäritarjottavat eivät menneet ihan putkeen. Olin nähnyt netissä ohjeen ihaniin leppäkertun näköisiin cakepopseihin, joita suunnittelin tekeväni. Suunnitelma oli loistava! Koska yksi vieraista oli allerginen kananmunalle, oli cakepopsien pohjana Ulla Svenskin kananmunaton pohja, johon tuli soseutettua banaania. Kakkupohjasta tuli jo itsessään ihan kostea ja kivan makuinen. Lisäsin murskattuun pohjaan vielä kostukkeeksi nutellaa (suhde oli sellainen musta tuntuu-juttu, sen verran että sai sellaisen hyvin muotoiltavan massan). Tähän asti kaikki sujui hyvin. Massaa oli helppo muotoilla ja sainkin mielestäni ihan sopivan näköisiä ja kokoisia leppäkerttuja. Sen jälkeen cakepopsit piti kuorruttaa värjätyllä valkosuklaalla. No, en saanut valkosuklaata värjäytymään riittävän punaiseksi, mutta ajattelin ettei se nyt niin haittaa, vaikka leppäkertut eivät olisikaan ihan kirkuvan punaisia. Mutta eihän se popsien dippaaminen sinne sulaan valkosuklaaseen ollut ollenkaan niin helppoa kuin olin kuvitellut. Näistä tuli mitä erilaisimpia väkerrelmiä eikä tasaista kuorrutepintaa saanut syntymään millään. Ja aikaisemmin niin leppäkertuilta näyttävät pallerot eivät kuorruttamisen jälkeen muistuttaneet enää muuta kuin jotain epämääräisiä möykkyjä. Äkkiä siis pikainen suunnitelmien muutos ja massa palloiksi ja leppäkerttu popsien tilalla meillä tarjoiltiin ihan tavallisia cakepopseja, jotka kyllä maistuivat ihan hyville ja tekivät vieraille hyvin kauppansa! Lisäksi suolaisena meillä tarjottiin kinkku- sekä tonnikala-katkarapupitsaa.