Ravintolapäivän Café Erika

torstai 23. elokuuta 2012

Pitkään asiaa pohdin ja harkitsin, mietin ja puntaroin. Pienellä rohkaisulla sitten päätin kokeilla kahvilan pitoa elokuun ravintolapäivänä. Päätöksen jälkeen alkoi armoton mietintä mitä valmistaa tarjolle. Menu oli seuraava:

  • Punaherukkahyytelökakkua
  • Omena-kanelihyytelökakkua
  • Mustikkamuffinsseja
  • Minisuklaamuffinsseja valkosuklaa-kerma kuorrutuksella
  • Rieskarullia tonnikala- ja kinkkutäytteellä
  • Kasvispiirakkaa
Ravintolapäivän ilmoitukseen olin laittanut, että tarjottavaa riittää 100 hengelle. Vaikea arvioida kuinka moni tulee paikalle ja kuinka paljon tarjottavaa pitää varata. Tällä kertaa tarjottavat eivät ainakaan loppuneet kesken...

Kotikeittiössä suurempien määrien valmistaminen kerralla on hieman haasteellista. Tässä valmisteilla herukkahyytelökakun täyte. Millään ei meinannut löytä tarpeeksi suuria kippoja, jossa voisi valmistaa täytteen viiteen kakkuun yhtäaikaa... Pienempi kipoista on vetoisuudeltaan siis viisi litraa.



Hyytelökakkuja tein molempia viisi kappaletta, mustikkamuffinsseja tuli 70 kappaletta, minisuklaamuffinsseja oli 100 kappaletta, rieskarullia oli n. 120 kappaletta sekä kasvispiirakkaa kaksi pellillistä. Ja jotta hommaa ei olisi liian vähää, piti mustikkamuffinsseja varten vielä tehdä koristeeksi kupit etukäteen valmiiksi. Onneksi tässä  taittelu-urakassa omat vanhempani sekä mieheni avustivat kiltisti.

  
Osa hyydykekakuista kylmiössä



  
Mustikkamuffienssien koristeet

Ravintolapäivää edeltävä päivä oli todella upea, aurinkoinen kesäpäivä. Kannoimme puutarhahuonekaluja pihalle omenapuiden katveeseen odottamaan seuraavaa päivää. Itse ravintoapäivä olikin sitten kaikkea muuta kuin upea. Vettä alkoi sataa heti aamusta. Tosin vielä yhdeltätoista sadetutka lupaili pilvistä, mutta poutaista iltapäivää. Toisin kävi. Koko päivän satoi enemmän ja vähemmän vettä. Café Erika joutui muuttamaan autokatokseen. Onnekseni vanhemmillani on kolmen auton katos, joten myös kahvilan asiakkaat saivat istahtaa sateensuojaan pöydän ääreen katoksen alle. Kävijöitä riitti kahvilassa säästä huolimatta yllättävän mukavasti! Sen verran kiirusta kahvilan emännällä oli, että kuvia itse kahvilasta ei ole kuin yksi tarjoilupöydästä, valitan.

Päivä oli rankka, mutta upea kokemus! Ihan heti ei ole hinkua leipoa uudelleen, mutta en sano etten voisi joskus toistekin kokeilla ravintolan pitoa ravintolapäivänä. Päivän onnistumisesta täytyy myös antaa iso kiitos omalle äidilleni, ilman hänen apuaan en olisi selvinnyt urakasta. Kiitos äiti!

1 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei Erika!
WOW, teit sen, mistä minä vain haaveilen... Mutta ehkä nyt uskallan, kun kokemuksesi ovat noinkin hyvät. Kunpa ehdittäis jutskata ja tavata jossain välissä, ehtisitkö piipahtaa Neidonkalliossa?
Haliterkut,
LN